Skenografia Heli Hyttisen sooloesitykseen ITKUJUHLA. Ensi-ilta Helsingin Tuomiokirkon kryptassa 20.10.2023. 

​

ITKUJUHLA on omaelämäkerrallinen sooloesitys äänellä itkemisestä ja kahdesta itkijästä eri aikakausina. Esitys on saanut inspiraationsa näyttelijä Heli Hyttisen isoisän isoäidistä, Irinja Reijosesta (1871–1959), joka oli aikansa tunnetuimpia karjalaisia itkijänaisia. Heli Hyttinen (1995–) sen sijaan on helsinkiläinen näyttelijä ja oman elämänsä itkupilli. Hän sai yllättäen tietää isoisoisoäitinsä olleen karjalainen itkijä. Se oli alkusysäys ITKUJUHLA-esitykselle:

​

”Olen löytänyt selittämätöntä lohtua ja sukulaisyhteyttä herkkämieliseksi kuvaillusta Irinjasta, vaikka yhteys vaarini sukulinjaan onkin katkennut. Irinjan loitsuavissa, itkevissä ja kapinoivissa itkuissa on jotakin ikiaikaista ja samanaikaisesti ikuisesti vierasta.”

​

ITKUJUHLA kurottaa yli sukupolvien etsien yhteyttä Irinjaan. Esitys on itkemisen ylistys, jossa dokumentaariset arkistomateriaalit ja muistojen uudelleenkuvittelu yhdistyvät toisiinsa luoden räkäisen itkujuhlan. Äänellä itkeminen on voimallista ja herkkää apeutumista, ajatonta ja ritualistista tunteiden ilmaisua, jonka avulla kuulijoidenkin syvät ja salatut tunnekokemukset voivat tulla kuulluksi. Tuomiokirkon kryptassa asetutaan loputtoman kaipuun, hikisen ikävän, rituaalien, kohti kurottamisen ja apeutumisen äärelle.

​

“Haaveilen sellasesta sitkeästä ja voimallisesta itkemisestä. Antautuisin itkemään niin lujaa, että melkein kuolisin. Ja tuntisin eläväni. Kuivuisin kasaan. Ja siitä kasasta muovautuisin uudeksi.”

​

Työryhmä

Koollekutsuja, käsikirjoitus, esiintyjä: Heli Hyttinen
Ohjaus: Heli Hyttinen ja Laura Rämä
Skenografia: Ella Snellman
Äänisuunnittelu: Riku-Pekka Kellokoski
Itkuvirsiasiantuntija: Emmi Kuittinen

Julistekuva: Ano Miettinen (kuvaus ja taitto), Santra Juoperi (meikki ja hiukset), Ella Snellman (pukusuunnittelu)